Olemme tottuneet ajattelemaan kirjallisuutta kirjoitettuina kirjoina. Tätä mielikuvaa haastavat äänikirjat, jotka syntyivät alun perin näkövammaisten tarpeisiin. Nykyään äänikirjat ovat iso bisnes, josta tosin kirjailija itse saa hämmästyttävän huonon korvauksen – mutta ei mennä siihen tällä kertaa. Perehdytään sen sijaan paljon vähemmän tunnettuun kirjallisuuden lajiin: viittomakieliseen kirjallisuuteen.
Viittomakielelle ei ole vakiintunutta kirjoitustapaa, vaikka sitä onkin yritetty kirjoittaa eri tavoin. Visuaalisille elementeille – eleille, ilmeille, vartalon liikkeille – perustuvaa kieltä on hyvin vaikea tavoittaa kirjoittamalla. Siksi viittomakielisen kirjallisuuden taltioiminen tapahtuu pääsääntöisesti videoimalla. Viittomakielinen kirjallisuus on siis rakenteeltaan johdonmukaista ja sisällöltään ilmaisuvoimaista kerrontaa, kirjallisuuden kentällä ainutlaatuinen laji. Viittoja on suunnitellut, jäsentänyt ja harjoitellut esityksensä etukäteen, hionut yksityiskohtia ja kohokohtia. Yhdellä viittomalla viittomakielinen kertoja voi ilmaista jotain, minkä kuvailemiseen menisi kokonainen kirjan sivu. Viittomakielisen kirjaston tuottaja Riitta Vivolin-Karén on vertaillut eri kielillä luettuja satuja, ja viittomakielellä kerrotut sadut ovat sävyiltään ylivoimaisesti syvempiä kuin puhutuilla kielillä kerrotut.
Viittomakielinen kirjasto vaalii viittomakielistä kirjallisuutta
Vivolin-Karén on paljon vartijana. Hänen luotsaamansa Viittomakielinen kirjasto perustettiin kymmenen vuotta sitten osaksi Kuurojen Liiton organisaatiota. Toimintaa rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Viittomakielisen kirjaston tehtäviin kuuluu nimenomaan viittomakielisen kirjallisuuden tallentaminen. Kirjaston alkuaikoina viittomakielisen kirjallisuuden määritelmä herätti keskustelua. Ajateltiin, että koska viittomakieltä ei voi kirjoittaa, ei voi olla viittomakielistä kirjallisuutta. Nykyään ajattelutapa on muuttunut ja viittomakielinen materiaali ymmärretään kirjallisuudeksi.
Viittomakielinen kirjasto on kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Koska aineisto on tarkkaan kategorioitu ja yltää jopa vuosikymmenien päähän, se tarjoaa ennen näkemättömän mahdollisuuden tarkastella viittomakieltä tekstilajien mukaisesti. Kirjasto ei pelkästään tallenna viittomakielistä kirjallisuutta, vaan tuottaa myös omaa sisältöä, jossa pyritään huomioimaan mahdollisimman laajasti erilaiset tekstigenret. Erityisen tärkeä rooli Viittomakielisellä kirjastolla on viittomakielisten kirjoittajien tuotannon julkaisijana ja kokoavana instituutiona.
Kuurojenkoulu oli viittomakielen kehto
Viittomakielinen kirjallisuus on ymmärretty omana kirjallisuuden lajinaan vasta aivan viime vuosikymmeninä. Siitä voidaan kiittää erityisesti amerikkalaisen Clayton Vallin tekemää kirjallisuudentutkimusta. Hän oli kuuro kielitieteilijä, joka tuli tunnetuksi erityisesti viittomakielisestä runoudesta. Runot ja laulut ovat meillä Suomessakin kauneimpia ja vaikuttavimpia viittomakielisen ilmaisun muotoja. Nousussa on myös Visual Vernacular, tyrmäävän visuaalinen kerrontamuoto, joka yhdistelee viittomakieltä, pantomiimia ja elokuvamaista kerrontaa. Yksi viittoja voi esittää useita rooleja ja muuntautua jopa erilaisiksi objekteiksi.
Visual vernacular -artisti Lee Robertsonin ilmeikäs esitys:
Viittomakielistä kirjallisuutta on ollut yhtä kauan kuin viittomakieltäkin. Viittomakielen synty puolestaan on vaatinut sen, että kuurot ovat löytäneet toisensa. Suomessa näin tapahtui vuonna 1846, kun Ruotsissa opiskellut nuori Carl Oscar Malm perusti isänsä taloon Porvoon Kankurinkujalle Suomen ensimmäisen kuurojenkoulun. Tuosta hetkestä, vuodesta 1846, alkoi viittomakielisen kirjallisuuden perinne Suomessa. Vuosisadan lopulla nähtiin useiden kuurojenyhdistysten synty. Ne olivat kuuroille ja viittomakielelle turvapaikka, jossa saatiin käyttää rauhassa omaa kieltä. Nimittäin samaan aikaan Suomessa levisi puheopetusmetodi, jonka myötä viittomakielen käyttö valtion kuurojenkouluissa kiellettiin. Viittomakieli yritettiin hävittää kokonaan maan päältä ja kuurot haluttiin pakottaa puhumaan. Yhdistykset pitivät viittomakielisen kirjallisuuden ja kertomaperinteen – ja samalla viittomakielisen kulttuurin – hengissä sata vuotta kestäneiden vaikeiden aikojen yli.
Avartavia poimintoja Viittomakielisen kirjaston kokoelmista:
Linkit siirtävät sinut Viittomakielisen kirjaston sivuille
Viittomakielinen runous – mitä se on tutkimuksen näkökulmasta?
Runoilija Satu Kankaanpään tuotantoa
Satu Meriyksisarvisesta suomalaisella viittomakielellä. Sama satu on käännetty myös suomenruotsalaiselle viittomakielelle.
Salla Fagerström 
Kirjoittaja on viittomakielinen tietokirjailija ja toimittaja, joka on käsikirjoittanut useita viittomakielisiä ohjelmia sekä Viittomakieliselle kirjastolle että televisioon.
Artikkelikuva tekstin alussa: Runoilija Satu Kankaanpään Kapinaruno, taltioitu valtakunnallisilla viittomakielisillä kulttuuripäivillä Helsingissä 2024.