Kirjoittaja: Arlene Tucker

Tarinat ovat kuin tulivuori, josta ryöppyää moniaistisia ja moniulotteisia elementtejä. Rakastan tarinoiden kertomista, kuulemista, lukemista ja jakamista. Haluan nähdä ne sieluni silmin ja tuntea niiden virtaavan eri puolille kehoani. Lastenkirjoissa tapahtuu jotain hyvin maagista ja mullistavaa, erityisesti nuorille lukijoille. Kirjojen hahmoista voi tulla elinikäisiä ystäviä ja mentoreita. Kun lapselle luetaan kirjaa ja hän saa pidellä sitä käsissään, hän voi kiinnostua tutkimaan omaa identiteettiään ja tunteitaan sekä tekstin ja kuvan antamia viestintämahdollisuuksia. Kertoja, sanansaattaja, vaikuttaa myös valtavasti siihen, kuinka tarina tempaa kuulijat mukaansa. Kokemus voi lähentää osapuolia paljonkin. Lastenkirjat ovat monipuolisia aarrearkkuja, jotka voivat luoda tärkeän kasvualustan lapsille ja yhteisöille monella tasolla. Representaation ja monikielisyyden merkitys on kuitenkin otettava huomioon.

Arlenen ystävyys kirjojen kanssa

Kun mietin omaa lastenkirjakokoelmaani, joka antoi minulle tilaa pohtia ja ihmetellä asioita ja motivoi minua lukemaan, kirjoittamaan ja piirtämään, muistan kaksi kotimaatani: Taiwanin ja Yhdysvallat. Ne antoivat minulle erilaisia kirjastoja – ovia erilaisiin kulttuureihin, näkökulmiin ja kieliin. Näiden fantastisten maailmojen kuvittajista tulee ensimmäisenä mieleen Theodor Seuss Geisel, joka tunnetaan paremmin nimellä Dr. Seuss. Hänen kutkuttavat kuvansa, leikkisä kielensä ja hyväsydämiset kirjansa koskettivat minua tavoilla, joihin voin yhä aikuisenakin tukeutua tunteiden heittelehtiessä. Esimerkiksi kirjassa Oh, the Places You’ll Go! on kyse elämästä ja kaikista ylä- ja alamäistä, joita väistämättä kohtaamme. Lastenkirjojen monipuolista sisältöä täydentää se, että niitä voi saada lahjaksi. Lahjaksi saatu pehmolelu tuo usein mieleen lahjan antajan, ja sama pätee kirjoihin. Setäni Mike kasvatti vuosien varrella Dr. Seuss -kirjakokoelmaamme kotona, ja tarinat ja niiden merkitys yhdistyvät mielessäni tähän minulle tärkeään henkilöön.

Äitini puolella lastenkirjoja ei harrastettu yhtä paljon, vaan tärkeämpiä olivat ”tarinalaulut”. Muutimme Yhdysvaltoihin, kun olin kuusivuotias. Pystyimme ottamaan Taiwanista mukaan vain muutaman kirjan. Yksi niistä oli 賣火柴的小女孩 (Pieni tulitikkutyttö), jonka on kirjoittanut Hans Christian Andersen. Kirjan kuvituksena oli valokuvia nukeista, jotka vetivät minut mukaan tarinaan. Sen äärellä minä ja 媽媽 (äiti) kävimme syvällisiä keskusteluja surusta, perhe-elämästä ja kiitollisuudesta. Oletin tarinan olevan taiwanilainen enkä tajunnut, että se oli tanskalainen klassikkosatu. Koska muutimme maahan, jossa ei ollut paljon kiinankielisiä kirjoja, äitini lauloi meille usein ja selitti myös, mistä laulut kertoivat. Sadut löytävät monia erilaisia muotoja käytettävissä olevien resurssien mukaan.

Näetkö itsesi tässä tarinassa?

Representaatio on tärkeää nuorille lukijoille, jotta he voivat muokata todellisuuttaan niiden mallien mukaan, joita he rakentavat tarinankerronnan, elokuvien, laulujen ja muiden itseilmaisukeinojen avulla. 80-luvulla en juurikaan saanut nähdä tarinoissa ihmisiä, jotka näyttivät minulta tai joilla oli samanlaisia iloja ja vaikeuksia kuin minulla. Perheeni on maahanmuuttajataustainen, monikielinen, monikulttuurinen ja etnisesti moninainen. Missä minä olen noissa kirjoissa? Missä kasvoni ovat? Missä ääneni on? Missä sinä olet? Tämä on tärkein syy siihen, miksi taide on aina ollut oma kieleni, jonka avulla olen voimaantunut ja saanut mahdollisuuden tutkia erilaisia käsitteitä ja ilmaista itseäni. Ei ole mikään ihme, että opiskelin elokuvaa ja työskentelin alalla useita vuosia. Äänen ja liikkeen ansiosta elokuva on kuin eläväksi muuttunut satukirja. Elokuva voi tuoda esiin ihmisiä ja tarinoita, joita ei ehkä yleensä kuulla mediassa. Se on aina koskettanut minua syvästi, vetänyt puoleensa, motivoinut avautumaan ja tuomaan asioita varjosta valoon.

Arianna Braga kirjoittaa: ”Lasten representaatiolla kirjallisuudessa ja mediassa on merkittävä rooli lapsen kehityksessä ja kasvussa, koska se auttaa lapsia ymmärtämään todellisuutta, jossa he elävät. Sen avulla he voivat myös löytää muita kulttuureja, kasvaa empaattisiksi ja oppia kunnioittamaan kulttuurieroja. Representaatio on tärkeää sen kannalta, miten lapset rakentavat näkökulmansa omaan etnis-rodulliseen ryhmäänsä ja muihin ryhmiin (Rogers, 2021). Tässä mielessä lasten representaatiolla on kaksi ulottuvuutta: toisaalta se tukee ulkoisen ulottuvuuden löytämistä ja toisaalta tarjoaa eväitä sisäisen ulottuvuuden löytämiseen.”

Kirjoittaminen on ilo ja matka

Aivan kuin Oh, the Places You’ll Go! -kirjan päähenkilö ”sinä”, minäkin olen löytänyt itseni kaikin mahdollisin tavoin, kadottanut ja jälleen löytänyt, joskus hieman lannistunein mielin mutta aina toiveikkaana. Ilmaisumuodosta riippumatta olen aina kertonut tarinoita tai ainakin välittänyt muualta kuulemiani tarinoita. Kun huomasin avoimen osallistujahaun DRIN-hankkeeseen, näin sen mahdollisuutena lipua lopultakin kohti (erästä) unelmaani, lastenkirjan kirjoittamista. DRIN-hankkeen työpajat ja tapaamiset olivat avoimia Euroopassa asuville BIPOC-ihmisille (mustille, alkuperäiskansaan kuuluville ja muille kuin valkoisille ihmisille), joilla oli kokemuksia rasismista ja jotka olivat kiinnostuneita kirjoittamaan lapsille. Halusin vain kirjoittaa, ja DRIN antoi minulle tämän mahdollisuuden ja paljon enemmänkin.

Tyhjä paperi voi olla pelottava, mutta jostain syystä piirustuspöytäni ei koskaan tuntunut koskemattomalta, vaikka kyseessä oli uusi alku. Ensimmäisessä tarinassani olivat mukana Vieno, Arlene ja Ilo. Vieno miettii sukuun, genetiikkaan ja ystävyyteen liittyviä asioita. Hän näkee Arlenen ja tämän pojan Ilon välillä yhtäläisyyksiä mutta myös eroja. Merkityksellisen ja leikkisän vuoropuhelun kautta Vieno ja Arlene tutkivat, miten voimme haastaa heteronormatiivista suhtautumista äitiyteen ja eri lajien yhteiseloon. Toisessa tarinassani pystyin käsittelemään enemmän lapsuuttani ja sitä, miltä tuntui jättää ensimmäinen koti ja löytää itsensä toisessa. Kuvailin Mooncake Love & Ma媽 -tarinaa näin: ”Kun asuu kotona mutta kuitenkin poissa kotoa, ruoka voi olla lämmin peitto, joka saa olon tuntumaan turvalliselta ja nähdyltä ja voi auttaa pitämään muistot elossa. Arlene ja hänen äitinsä viettävät keskisyksyn juhlaa (中秋節) Yhdysvalloissa. Juhlasuunnitelmia tehdessään he törmäävät erilaisiin haasteisiin järjestelyissä ja innostavat toisiaan kertomalla pikku tarinoita sekä ilmaisemalla toiveitaan mauista, tuoksuista ja kotikulttuurista.” Äidin ja tyttären vuoropuhelu poukkoilee mandariinikiinan, englannin ja taiwanin kielen välillä. Kun perheet liikkuvat paikasta toiseen, kielitaitomme ja erilaiset olemisen, juhlimisen ja syömisen tapamme kasvavat kanssamme.

Loppu voi olla myös alku

Näissä tarinoissa on pohjimmiltaan kyse monikulttuurisuudesta, monikielisyydestä, normikriittisyydestä ja siitä, keitä olemme milläkin hetkellä. Molemmat tarinat ovat saaneet inspiraationsa tosielämän tapahtumista. Siinä mielessä jokainen elämämme hetki voidaan kirjoittaa uudelleen tavalla, joka palvelee meitä parhaiten. Olen päättänyt muuttaa nuo hetket taiteeksi ja kirjallisuudeksi, jonka avulla voimme toivottavasti aloittaa uusia keskusteluja kokemuksistamme ja luoda enemmän ymmärrystä maailmaamme. Representaatio sekä niiden kielten ja puhetapojen esilläolo, joita käytämme kotona ja arjessa, on todella tärkeää. Kun näemme itsemme näytöllä tai kirjassa, koemme entistä enemmän kuuluvamme joukkoon ja kelpaavamme. Asiat on helpompi uskoa, kun ne näkee omin silmin, ja se on erittäin tärkeää lapsille. Ajattelutavat muodostuvat varhaisvuosina riippumatta siitä, johdatellaanko lasta tietoisesti vai tiedostamatta, ja pysyvät kanssamme aikuisuuteen asti. Moninaisuus ja monikielisyys on otettava huomioon lastenkirjallisuudessa, koska ihmisillä on miljoonia tapoja olla olemassa ja ilmaista itseään.

Koska olen utelias sielu…
Mikä on lempikirjasi? Mikä sinua viehättää siinä? Kerro kirjasta kaverillesi. Näetkö itsesi kirjastosta löytämissäsi kirjoissa? Kerro kirjastonhoitajalle. Luetko kirjoja sillä kielellä, jolla haluaisit lukea? Kerro kirjastonhoitajalle. Jos paikallinen kirjasto ei voi auttaa, ota yhteyttä johonkin kustantamoon. Kustantamot ovat portinvartijoita ja päättävät, mitkä kirjat ja tarinat pääsevät esiin.

Yritetään vaikuttaa asioihin ja auttaa toisiamme matkan varrella.

/////

Arlene Tucker hyödyntää yhteiskunnallisesti suuntautuneessa työssään käännöstutkimusta, semiotiikkaa ja feministisiä käytäntöjä. Tällä hetkellä hän toimii moninaisuusasiantuntijana ja johtaa Moninaisuus kuntien taide- ja kulttuuritoiminnan lähtökohtana 2025 -hanketta. Arlene työskentelee myös taiteilijana ja kouluttajana. Hän luo installaatioita ja vuoropuheluun perustuvia kokemuksia. Arlenella on elokuva-, video- ja maalaustaiteen kandidaatin tutkinto (Savannah College of Art and Design), semiotiikan maisterin tutkinto (Tarton yliopisto) ja opettajan pätevyys Helsingin yliopistosta.

”Projekti ’DRIN – lastenkirjavisioita’ tuo yhteen kansainvälisiä tekijöitä – kirjailijoita, kuvittajia, kirjastohenkilökuntaa ja kustantamoita – tarkoituksenaan tiedonvaihto ja voimaannuttavien verkostojen luonti. Projekti luo uusia standardeja moninaisemmalle lastenkirjallisuudelle Euroopassa ja osallistaa nuorta (ja monikielistä) lukijakuntaa. DRIN ajaa tasa-arvoista osallisuutta, tuo esiin puutteita representaatiossa lastenkirjallisuuden saralla ja tukee kirjamarkkinoiden rakentamista yhteistyössä moninaisten kirjailija- ja kuvittajanäkökulmien kanssa sekä uusien materiaalien luomista lapsia ja nuoria varten. Projekti myös levittää tietoa kustantamoille, kirjastoille, erilaisille lukukeskuksille sekä koulutusviranomaisille.”
https://www.goethe.de/ins/fi/fi/ver.cfm?event_id=23106678
https://www.goethe.de/ins/fi/fi/kul/sup/drin.html

Lähdeviite:

Braga, Arianna. The importance of children’s representation in literature and media
https://www.humanium.org/en/the-importance-of-childrens-representation-in-literature-and-media/
Julkaisun on toimittanut suomalainen kuvittaja Warda Ahmed sekä kaksi saksalaista, kuvittaja Jasmina El Bouamraoui (El Boum) ja kirjailija Chantal-Fleur Sandjon. He toimivat DRIN-hankkeen asiantuntijakonsultteina. In Our Own Words: BIPOC Perspectives in Children’s Literature (2023) https://www.goethe.de/resources/files/pdf293/publication-drin-2023-digital-v2.pdf