Suomeksi alla.

År 2020 genomförde de finlandssvenska läsambassadörerna i samarbete med bibliotekarier från Helmet-biblioteken och bibliotek i Österbotten, ett nytt läsfrämjande pilotprojekt – tamburbiblioteket.  Upplägget härstammar ursprungligen från Sverige där man talar om ”kapprumsbibliotek” i motsvarande betydelse.

Tanken bakom tamburbiblioteket är läsfrämjande och att öka medvetenheten om läsningens betydelse för barn under skolåldern. Målgruppen för tamburbiblioteket är barn i åldern 3-5. Tamburbiblioteket är ett sätt att förmedla böcker till barn och familjer och därmed uppmuntra och inspirera till läsning.

Inledningsvis införskaffade läsambassadörerna en uppsättning bokhyllor till de daghem som deltog i projektet. Bokhyllorna placerades strategiskt i daghemmens tamburer för att vara synliga och lättillgängliga för barn och föräldrar som dagligen passerar daghemmets tambur. Därav namnet tamburbibliotek.

Böckerna i tamburbiblioteket försågs och valdes ut av de involverade bibliotekarierna som reserverat och lånat kvalitativa bilderböcker från bibliotekets samlingar. Biblioteksböckerna ställdes fram i bokhyllorna i daghemmens tamburer. Böckerna var därmed nära, tillgängliga och synliga för barn och föräldrar och familjerna kunde välja att låna hem vilka böcker som helst från hyllan.

Det var viktigt att ha en bred repertoar beträffande bilderböckerna så att det fanns olika sorters bilderböcker på olika språkliga nivåer och på samtliga språk som talas i barnens familjer. För att hålla koll på vilket barn som lånat vilken bok från tamburbiblioteket antecknade föräldrarna på en boklista vilken bok man lånat och när boken returnerats. Tamburbiblioteket erbjöd således bilderböcker till alla barn oavsett om föräldrarna själva läser böcker eller besöker bibliotek. Utlåningen av böckerna krävde inte att föräldrarna har ett bibliotekskort. Alla barn på daghemmet ifråga fick låna vilka böcker som helst med sig hem.

Tamburbiblioteket är ett smidigt och lätt sätt att sprida läsning, jobba läsfrämjande och förse bra böcker till fler barnfamiljer än till de redan frälsta. Särskilt i områden där avståndet till närmaste bibliotek är långt kan ett tamburbibliotek också fylla en viktig demokratisk funktion. Också ur ett socioekonomiskt perspektiv kan tamburbibliotek eller motsvarande bidra till att motverka ojämlikhet i samhället.

I samband med att jag kom med i pilotprojektet besökte jag daghemmen i Helsingfors och inspekterade bokhyllorna i daghemmens tamburer för att beräkna på ett ungefär hur många böcker som ryms i hyllan. Jag kartlade också vilka språk som talades i barnens familjer så att jag kunde erbjuda böcker på alla de språk som talas av barnen i hemmen och på det viset involvera och inkludera alla föräldrar i läsningen.

Feedbacken från familjer och daghemspersonal beträffande tamburbiblioteket har mej veterligen varit odelat positiv. Barnen har ivrigt lånat hem böcker och dessutom tipsat varandra om vilka böcker man lånat och läst i hemmen. Enligt en av daghemspedagogerna jag intervjuade sa hen att det nog verkat som att familjerna överlag läst mer än vanligt för sina barn under den tiden daghemmet hade ett eget tambur-bibliotek.  Läsivern har varit påtaglig och uppskattningen stor också bland föräldrarna för att man så här behändigt kan låna hem fina böcker utan att uppsöka ett bibliotek.

En utmaning men också en förutsättning för att tamburbiblioteket fungerar i praktiken är att daghemspersonalen är med på noterna och också inspirerar, påminner och uppmanar föräldrar att låna böcker och läsa för och tillsammans med sitt barn. Ett tamburbibliotek kan inte förverkligas utan en motiverad, engagerad daghemspersonal.

Böckerna i tamburbiblioteket användes också av pedagogerna på daghemmen i olika syften. Efter att projektet avslutats intervjuade jag några pedagoger om deras erfarenheter o uppfattningar om tamburbiblioteket. En pedagog berättade att han hittat på ett helt eget litteraturpedagogiskt sätt att utnyttja böckerna inom småbarnsverksamheten på daghemmet. Han valde medvetet att jobba med en barngrupp med någon bilderbok på något främmande språk han själv inte kunde. Han bläddrade i boken tillsammans med barnen och diskuterade med dem om hur bokstäverna i detta språk ser ut. De diskuterade även illustrationerna och hur barnen uppfattade och tolkade dem. Med ett öppet nyfiket sinne byggde han spontant upp ett jättefint upplägg runt en bilderbok på ett främmande språk bara genom att se på hur bilderna och bokstäverna i språket ser ut. Pedagogen betonade också att hans avsikt var att ge barnen viktiga insikter, tankar och en förståelse för att det finns många intressanta språk i världen som vi inte förstår. På samma sätt som barn och vuxna i andra länder inte förstår vårt språk.

Text: Anna Söderström, Specialbibliotekarie, Helsingfors stadsbibliotek.
Bild: Sara Nordlund-Laurent.

Anna Söderström är specialbibliotekarie med betoning på läsfrämjande bibliotekstjänster för barn och vuxna på svenska samt ordkonst inom Helsingfors stadsbibliotek.

Eteiskirjasto – lukemista edistävä pilottihanke suomenruotsalaisissa päiväkodeissa

Vuonna 2020 suomenruotsalaiset lukulähettiläät toteuttivat yhdessä Helmet-kirjaston ja Pohjanmaan kirjastojen kirjastonhoitajien kanssa uuden lukemista edistävän pilottihankkeen – eteiskirjaston.  Eteiskirjaston idea on peräisin Ruotsista.

Sen pyrkimyksenä on edistää lukemista ja lisätä tietoisuutta siitä, kuinka tärkeää on lukea alle kouluikäisille lapsille. Eteiskirjaston kohderyhmä ovat 3–5-vuotiaat lapset. Eteiskirjasto välittää kirjoja lapsille ja perheille ja siten kannustaa ja innostaa lukemaan.

Aluksi lukulähettiläät hankkivat kirjahyllyjä hankkeeseen osallistuneisiin päiväkoteihin. Kirjahyllyt sijoitettiin tarkoitushakuisesti päiväkotien eteiseen, jotta ne olisivat näkyvillä ja päiväkodin eteisessä kulkevien lasten ja vanhempien käden ulottuvilla. Näin nimeksi tuli eteiskirjasto.

Hankkeessa mukana olleet kirjastonhoitajat toimittivat ja valitsivat eteiskirjaston kirjat. Käytännössä he varasivat ja lainasivat laadukkaita kuvakirjoja kirjaston kokoelmista. Kirjastokirjat laitettiin esille päiväkotien eteisessä oleville kirjahyllyille. Kirjat olivat siis näkyvillä, käden ulottuvilla ja saatavilla sekä lapsille että vanhemmille. Perheet saivat viedä kirjoja hyllystä kotiin lainaan.

Oli tärkeää tarjota kattava valikoima soveltuvia kuvakirjoja, jotta niitä löytyi kaikille kielitasoille ja kaikilla lasten kotikielillä. Vanhempi merkitsi eteiskirjaston kirjaluetteloon lapsensa lainaamat kirjat ja kirjojen palautusajankohdat. Eteiskirjasto tarjosi kaikille lapsille mahdollisuuden lainata kuvakirjoja riippumatta siitä, lukivatko vanhemmat itse kirjoja tai käyttivätkö he kirjaston palveluita. Kirjojen lainaaminen ei edellyttänyt vanhemmilta kirjastokorttia. Kaikki kyseisen päiväkodin lapset saivat lainata kirjoja, joita he halusivat viedä kotiin.

Eteiskirjasto on kätevä ja helppo tapa levittää lukuiloa, edistää lukemista ja tarjota hyviä kirjoja myös niille lapsiperheille, joissa lapsille lukeminen ei ole vielä tapa. Eteiskirjastolla voi olla myös tärkeä tasa-arvoa edistävä tehtävä erityisesti sellaisilla alueilla, joissa lähimpään kirjastoon on pitkä matka. Myös sosioekonomisesta näkökulmasta eteiskirjasto tai vastaava palvelu voi auttaa torjumaan eriarvoisuutta yhteiskunnassa.

Kun liityin pilottihankkeeseen, vierailin Helsingin päiväkodeissa ja tutkin päiväkotien eteisissä olevia kirjahyllyjä, jotta pystyin arvioimaan niihin mahtuvan kirjamäärän. Selvitin myös lasten perheissä puhutut kielet, jotta voisin tarjota kirjoja kaikilla lasten kotikielillä ja siten kannustaa kaikkia vanhempia lukemaan.

Perheiltä ja päiväkotien henkilökunnalta eteiskirjastosta saatu palaute on ollut yksinomaan myönteistä. Lapset ovat innokkaasti lainanneet kirjoja ja myös antaneet toisilleen lukuvinkkejä siitä, mitä kirjoja he ovat lainanneet ja lukeneet kotona. Erään haastattelemani varhaiskasvattajan mukaan vaikutti siltä, että perheet olisivat kaiken kaikkiaan lukeneet lapsilleen tavallista enemmän sinä aikana, kun päiväkodilla oli oma eteiskirjasto.  Lukuinto on ollut ilmeistä. Vanhemmat ovat arvostaneet myös sitä, että mukavia kirjoja on voinut lainata näin helposti kotiin ilman erillistä kirjastoreissua.

Eteiskirjaston käytännön toiminnan haasteena ja edellytyksenä on, että päiväkodin henkilökunta on osaltaan mukana innostamassa, muistuttamassa ja kannustamassa vanhempia lainaamaan kirjoja sekä lukemaan niitä lapsille ja yhdessä lasten kanssa. Eteiskirjastoa ei voi toteuttaa ilman motivoitunutta ja sitoutunutta päiväkodin henkilökuntaa.

Myös päiväkodin varhaiskasvattajat käyttivät eteiskirjaston kirjoja eri tarkoituksiin. Hankkeen päätyttyä haastattelin joitakin kasvattajia heidän eteiskirjastoon liittyvistä kokemuksistaan ja mielipiteistään. Eräs varhaiskasvattaja kertoi keksineensä oman kirjallisuuspedagogisen tapansa käyttää kirjoja päiväkodin toiminnassa. Hän päätti tietoisesti tarttua lapsiryhmän kanssa sellaiseen kuvakirjaan, jonka kieltä hän ei itse osannut. Hän selasi kirjaa yhdessä lasten kanssa ja keskusteli heidän kanssaan siitä, miltä tämän kielen kirjaimet näyttävät. He keskustelivat myös kuvituksesta ja siitä, miten lapset näkivät kuvat ja tulkitsivat niitä. Avoin uteliaisuus auttoi häntä rakentamaan spontaanisti upean kokonaisuuden vieraskielisen kuvakirjan ympärille vain tutkimalla kuvia ja kielen kirjaimia. Varhaiskasvattaja korosti myös sitä, että hänen tarkoituksenaan oli synnyttää lasten keskuudessa tärkeitä oivalluksia, ajatuksia ja ymmärrystä siitä, että maailmassa on monia mielenkiintoisia kieliä, joita me emme ymmärrä. Muissa maissa on lapsia ja aikuisia, jotka eivät puolestaan ymmärrä meidän kieltämme.

Teksti: Helsingin kaupunginkirjaston erikoiskirjastonhoitaja Anna Söderström.
Kuva: Sara Nordlund-Laurent.

Anna Söderström on erikoiskirjastonhoitaja, jonka vastuualueena on Helsingin kaupunginkirjaston ruotsinkieliset lasten ja aikuisten lukemista edistävät kirjastopalvelut sekä sanataide.