Suomalaisten teattereiden ohjelmistoissa muilla kielillä kuin englanniksi alun perin kirjoitetut nykynäytelmät ovat harvinaisuus. Teatteritilastot kertovat viimeisen kymmenen vuoden ajalta muun kielistä ohjelmistoa olleen ennen pandemiaa vain 12–15 prosenttia kaikesta esitetystä. Kotimaisilla näytelmillä on ollut vahva asema teatterissa 2000-luvulla, ja maailman näytelmäkirjallisuudesta näyttämöillä päätyy lähinnä anglosaksinen draama.
Mitä tämä kertoo teatterikulttuuristamme, ja siitä todellisuudesta, jota rakennamme ympärillemme kohtaamiemme tarinoiden ja niiden saaman kuvaston kautta? Minkälaisia maailmoja meiltä jää kokematta ja ymmärtämättä? Miten maailma on mahdollista tuoda näyttämölle?
Teatteri on Suomessa kieleen juurtunutta. Eteläkorealainen kriitikko kirjoitti kymmenen vuotta sitten vierailustaan suomalaisella esittävän taiteen festivaalilla. Hän oli ollut ihmeissään kielen vallasta suomalaisessa teatterissa: ”Here in Helsinki, language was almost everything.” Verbal vs. Physical Theatre on Stage Helsinki 2012 – Critical Stages/Scènes critiques (critical-stages.org) Vaikka teatteri olikin kielellisesti suuntautunutta, filosofista ja vaatimatonta, yleisö – hänen kuvailunsa mukaan ”nämä yksilölliset, pragmaattiset yksinäiset” – oli esityksistä innoissaan.
Suomalainen esittävä taide on toki muutakin kuin kymmenen vuoden takainen arvio teatterifestivaalin ohjelmasta, mutta tilastot puoltavat kriitikon näkemystä siitä, että Suomessa arvostetaan kielellistä ilmaisua. Tämä ei tarkoita, että näytelmäkirjailijoiden asema olisi meillä sen parempi kuin muuallakaan. Sen sijaan teatterien ohjelmistotilastojen silmäily osoittaa, että teatteritekstejä kirjoitetaan vuosittain huima määrä erilaisissa kokoonpanoissa.
Mitä jos kotimaisen ohjelmiston, suomeksi ja ruotsiksi kirjoitettujen teosten rinnalla teattereissamme näkisi säännöllisesti esimerkiksi ranskan-, italian-, venäjän-, espanjan-, katalaanin-, arabian-, ruotsin-, tanskan- ja norjankielisiä näytelmiä aikamme kirjailijoilta? Teatterin tiedotuskeskus TINFO on ohjaksissa Suomen Kulttuurirahaston käynnistämässä ja rahoittamassa hankkeessa, joka pyrkii auttamaan teatterien ohjelmistoja aiempaa monipuolisemmiksi. Kirjailijoista, dramaturgeista ja teatterintekijöistä koottu asiantuntijaryhmä on talven aikana haravoinut läpi maailman näytelmäkirjallisuutta, lukenut erikielisiä teoksia. Kolmivuotisen Maailma näyttämölle -hankkeen ensimmäiset 25 ehdotusta julkaistaan maaliskuun lopulla.
Lukijaryhmän yhteenlaskettu kielitaidon määrä on 14 kieltä, kolme on ensikieleltään suomen käyttäjiä, yksi suomenruotsin, yksi arabian ja yksi on kotoisimmillaan ranskan ja italian kielessä. Marokkolaisesta taustastaan huolimatta brysseliläinen kirjailija Taha Adnan kertoo kirjoittaneensa näytelmänsä standardiarabiaksi eli fushaksi, joka ei ole kenenkään äidinkieli. Fusha kuitenkin avaa Adnanin näytelmille ovet 19 arabiankieliseen maahan, joissa kommunikoidaan lukuisin eri arabian variantein.
Näytelmien luku-urakkaa on tehty sillä ajatuksella, että siellä jossain on maineikkaita, myös suomalaista teatterissakävijää puhuttelevia tarinoita, joita ei ole meillä vielä kantaesitetty. On pohdittu sitä, minkälainen paikallisuus voi tehdä näytelmästä vaikeasti liikkuvan. Maailma näyttämölle on tarmokas yritys ylittää mahdolliset esteet toisista teatteriperinteistä kumpuavien teosten esittämiselle Suomessa ja myös antelias rahallinen täky täyttää kerronnallisia aukkoja, joita ohjelmistoistamme löytyy.
Maailma on mahdollista tuoda näyttämölle, vaikka olemmekin edelleen teatterillisessa ilmaisussa pitkälti sidottuina kieleen. Katseet kohdistuvatkin seuraavaksi suomentajiin ja ruotsintajiin, joiden vaativa tehtävä on välittää teksti kielellisesti, ymmärtäen näytelmän kääntämisen erityispiirteitä. Kääntäjien taidon panee koetukselle se, että edes pelkkä briljantti kielitaju ei ehkä riitä. Näytelmän kääntäjä ei lähde suoraan tekstin kimppuun, vaan tutkii rivien välit, etsii vihjeitä teosta ympäröivästä maailmasta.
Ja mitä kaikkea kielen lisäksi kantautuu suomalaiselle teatterinäyttämölle näiden meillä ennennäkemättömien teosten mukana. Tutustummeko samalla kenties uudenlaiseen esityksen rytmiin tai musiikkiin, avautuuko meille teatteriyleisönä aivan uudenlainen näyttämökuva, kuka näyttämöllä puhuu ja mitä puhujan ruumiin kieli kertoo.
Kirjoittajat
Linnea Stara ja Sari Havukainen
Kirjoittajat ovat Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) johtaja ja viestintäpäällikkö.
Teatterin tiedotuskeskus TINFO on suomalaisen teatterin asiantuntija. TINFO tilastoi, laatii selvityksiä, sekä neuvoo ja mentoroi esittävän taiteen alan toimijoita kansainvälisessä liikkuvuudessa.
Maailma näyttämölle -hanke julkaisee 25 näytelmän listan 25.3.2022. Taha Adnanin monologinäytelmä Bye Bye Gillo (suomennos: Sampsa Peltonen) saa lukuteatteritulkinnan saman päivän iltana Svenska Teaternin Nicken-näyttämöllä. /