Outi Korhonen
Outi Korhonen on taide- ja kulttuurikasvattaja, joka toimii monikielisyyden ja kulttuurisen moninaisuuden edistämiseksi suomalaisella kulttuurikentällä. Hän kirjoittaa, koordinoi projekteja ja toimii myös taiteilijana tai taidekasvattajana projekteissa, joiden voima on erilaisten tekijöiden luovissa kohtaamisissa.
Kirjallisuuden monikielisyyshaasteille on ratkaisuja
Kirjallisuuskentän monikielisyydestä on taas keskusteltu. (HS 20.2, HS 23.2. ja HS 28.2. sekä YLE: Kultakuume 23.2.) Tilanne on monisyinen ja yksinkertaistuu keskustelussa helposti. Suomen kirjallisuusinstituutiot huomioivat kyllä maahanmuuttajakirjailijoita ja useat niistä myös silloin, kun kirjoituskieli ei ole suomi tai ruotsi. Toiminnalle on kuitenkin myös esteitä. Motivaatiota asian huomioimiseen on kirjallisuuskentällä kuitenkin koko ajan enemmän ja siksi esteitä on myös mahdollista purkaa.
Suomen Kirjailijaliiton kielirajoitusta jäsenkriteerinä on usein perusteltu erikielisten kirjailijoiden tuotannon arvioinnin ongelmilla. Olemme Kulttuuria kaikille -palvelun kautta toiminnanjohtaja Rita Paqvalénin kanssa koonneet tietoa ei-valtakielisten kirjailijoiden asemasta pohjoismaisissa kirjallisuusinstituutioissa ja mm. siitä, miten eri kielillä kirjoittavien kirjailijoiden arviointi on ratkaistu. Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Islannissa paikallinen kirjailijaliitto hyväksyy jäsenikseen myös muilla kuin valtakielellä kirjoittavia kirjailijoita.
Norjassa ja Ruotsissa uusien jäsenten valinnassa käytetään ulkopuolisia arvioijia. Erikielisten kirjailijoiden arviointiin on olemassa sovittu rutiinikäytäntö ja kirjailijaliitot jakavat tietoa kielikohtaisista asiantuntija-arvioijista valtion taidehallinnon kanssa myös apurahapäätösten helpottamiseksi. Islannissa riittää, jos tarjolla on käännös kielelle, jota joku arvioijista ymmärtää. Tanskassa jäsenyyden ehto perustuu maassa saatavilla olevien kirjojen tekijänoikeuksien omistamiseen eikä rajoitusta alkuperäiseen kirjoituskieleen nähden ole kirjailijaliitossa sielläkään, valtion apurahoissa sen sijaan kyllä.
Tietoa arvioijista on helppo jakaa ja tekstit kulkevat ketterästi tiedostoina maasta toiseen. Käytännön ongelmat on mahdollista ratkaista, jos halutaan.
On hyvä saada kirjallisuuden moninaisuuteen pohjoismaista näkökulmaa – kauempaa katsottuna Suomen kirjailijaliittojen yksikielisyyspolitiikka tuntuu syrjivältä.
Myös saamenkielisen kirjallisuuden tukemisesta Suomen, Ruotsin ja Norjan on kannettava erityistä vastuuta kaikilla kirjallisuuden ja kirjailijoiden tukemisen tasoilla. Tässäkin pohjoismainen yhteistyö tarjoaa tärkeitä mahdollisuuksia.
Monikielisyyden luova käsitteleminen johtaa myös uusiin mahdollisuuksiin, joka tukee myös maan valtakielisen kirjallisuuden leviämistä. Esimerkiksi Ruotsissa toimiva arabiankielinen lastenkirjallisuuskustantamo Dar Al-Muna on löytänyt tuntuvat eurooppalaiset markkinat ruotsalaisen lastenkirjallisuuden arabiankielisille käännöksille.
Suomalaisissa organisaatioissa kirjallisuuskentän monikielisyys on jo havaittu. Taiteen edistämiskeskuksen tuet ovat avoinna kirjoituskielestä riippumatta ja kirjallisuuden vientiorganisaatio FILI on toiminnassaan nostanut myös ei-valtakielisiä kirjailijoita. Tekijänoikeusorganisaatio Sanasto reagoi nopeasti ja joustavasti huomattuihin rajoituksiin, joita tuli esiin asiasta kysyessämme. Sääntöjä ja tiedotusta on korjattu nykytilannetta heijastaviksi lainauskorvauksien osalta.
Kun paljonkin julkaisseet kirjailijat ovat suurten kirjailijaliittojen ulkopuolella, ongelmana onkin ollut usein tiedon puute erilaisista ammattiin kuuluvista oikeuksista. Monet tukimuodot Suomenkin kirjallisuuskentällä ovat itse asiassa avoinna myös ei-valtakielisille kirjailijoille, mutta tieto asiasta ei tavoita verkostojen ulkopuolelle jääviä kirjailijoita.
Pohjoismaisten kirjallisuusinstituutioiden kokemuksia monikielisyyden kohtaamisessa jaetaan Literature without borders -seminaarissa Pohjoismaisella kulttuuripisteellä 18.3.2016. Ratkaisujaan esittelevät kirjallisuuden tukiorganisaatioiden edustajat eri Pohjoismaista. Seminaarin tarkoituksena on yhdistää voimia moninäkökulmaisemman, nykytodellisuutta rikkaasti heijastavan pohjoismaisen kirjallisuuskentän vahvistamiseksi. Saman päivän iltana ensisijaisesti Sivuvalo-projektin koordinoimalla FR33 MHZ Mutanttikieltä -runoklubilla kuullaan erikielisten kirjailijoiden tekstejä Suomesta ja muista Pohjoismaista. Iltaa tukee myös Suomen kirjailijaliitto.
Toivon, että hyvin alkanut yhteistyö saa jatkoa ja monikielisyys muuttuu Suomessakin uhasta mahdollisuudeksi.