Outi Korhonen
Kieliverkkojen tilkityt reiät
Ajatuksia väärinymmärtämisen riemusta
Monikielinen maailma on kerrattu ja kohdistamaton niin kuin liikahtanut värikuvavedos. Merkityksiä pursuavana mutta käsittämättömänä se ajelehtii mahdollisuuksien ja epätäydellisyyden meressä monikerroksisena verkkona. Välillä se täyttyy kaaoksesta ja metelistä ja sitten tyhjenee kiusalliseksi hiljaisuudeksi.
Keskusteluissa erikielisten ihmisten kanssa olen tottunut käsittämään väärin. En tiedä, tarkoittaako viestini juuri sitä mitä luulen, enkä sitä, mitä toinen viestistä ymmärtää. Lopulta tärkeää ei olekaan viestin tarkkuus, vaan kyky tulla jollakin tavalla ymmärretyksi ja kuunnella kaikua. Täytyy voittaa hallitsemattoman pelko, uskaltautua epävarmalle alueelle, jossa yhteisymmärrys rakennetaan jostakin muusta kuin jaetusta sanavarastosta. Uusina syntyvien viestien keskustelussa syntyy vapaus kysyä, olla tietämätön, erehtyä ja nauraa. Väärin puhumisen, runouden ja huumorin alueet liukuvat toistensa lomaan.
Sanasolmut ja verkot
Minulle eri kielet ovat verkkoja, joissa on solmu sanan kohdalla. Mitä paremmin osaan kieltä, sen tiheämpi on verkko, ja sen hienojakoisempia murusia pystyn verkollani erottelemaan. Toisilla kielillä verkkoni on harva, solmuja on aivan liian vähän ja tärkeätkin asiat solahtavat tavoittamattomiin. Kielet, joiden aakkostoakaan on ymmärrä, ovat kiinteää kalliota, josta en saa irti edes pientä säpälettä. Kallio on pelottavan suuri ja kokonaan työkalujeni tavoittamattomissa.
Verkolta toiselle
Hyppääminen kielestä toiseen on siirtymistä verkolta toiselle. En tartu toisiin kieliin äidinkieleni verkon lävitse, vaan hoipertelen niillä solmuilla, joita kullakin kielellä käytettävissä on. Rajoitukset pakottavat luoviin ratkaisuihin. Väärinpuhumisen poetiikka on vapauttavaa, kun sen hyväksyy.
Kun joskus käännän puhetta tai tekstiä kielestä toiseen, asettelen kielten sana- ja rakennevarastojani kohdakkain. Kahden eri kielen sanat, verkon solmut, eivät koskaan ole ihan samalla kohdalla. On sanoja, jotka osuvat melkein päällekkäin, mutta yleensä on valittava toisen kielen verkon solmuista lähin tai sopivat narut yhdistävä. Verkkojen tiheys vaihtelee. Joskus sihtaan hienommin kielellä, joka ei ole omani, koska oman kieleni sanasto on siitä kohdasta harvempi. Silloin epätarkkuus on koko kieleen kiinnittyneen kulttuurin tavassa hahmottaa maailman jotakin osaa. Kun vieraalla kielellä saan kiinni vivahteen, joka äidinkieleni verkon läpi pääsee luiskahtamaan, tunnen, miten kykyni hahmottaa maailmaa tarkentuu usean kielen kautta.
Uusia solmuja
Suomen kielen verkko on harvasolmuinen esimerkiksi kohteliaisuussanaston kohdalla. ’Anteeksi’-sanaamme vastaa monissa kielissä neljäkin eri sanaa. Meillä hienojakoisuus tässä asiassa ei ole ollut elintärkeää. Jossakin, missä ihmiset ovat ahtaammalla ja törmäävät toisiinsa useammin, on täytynyt pystyä yhdellä sanalla erottamaan vahinkoanteeksipyyntö katuvasta tunnustusanteeksipyynnöstä, ja tietä tai palvelusta pyytävä ennakkoanteeksipyyntö jo toteutuneen töppäyksen pahoittelusta. Selvät tiheyserot kieliverkoissa kertovat myös kulttuurieroista.
Kuukauden päästä alkava Satakielikuukausi kutsuu kenet tahansa mukaan kietoutumaan käsittämättömien merkitysten verkkoihin, löytämään virheiden riemu ja runous, näkemään kieleen sidotut kulttuurimme, tilkitsemään ymmärrystä maailmasta uusilla solmuilla, joita toiset kielet voivat tarjota.
***
Kirjoittaja on kulttuuri- ja taidekasvattaja, joka toimi aiemmin Uudenmaan monikulttuurisuusläänintaiteilijana ja tekee nyt kaikenlaista, mm. Satakielikuukauden tiedotukseen liittyviä kielivirheitä.
Satakielikuukaudessa mukana seuraavissa: Sanojen suojatie ja Satakielipuhelimet
Unedited Google translator version “in English”:
15.1.2015 Language networks caulked holes
Version de Google traductor “en español”:
15.1.2015 Agujeros redes lengua calafateadas