Noora Karjalainen
Helsinkiläinen teatteri-ilmaisun ohjaaja Noora Karjalainen tekee visuaalista teatteria, joka tutkii kieltä ja nonverbaalia kommunikaatiota.
KIELI PARRASVALOISSA
eli miten kohdata kaksi todellisuutta näyttämöllä?
Puheteatteri siten kuin sen ymmärrämme sisältää kieleen ja kollektiiviseen todellisuuteen liittyviä konventioita. Henkilöt voivat puhua subtekstissä, viljellä sarkasmia ja käyttää metaforia. Äänensävy, painotukset ja intonaatiot muuttavat sanoman merkitystä. Aksentti, murre ja puhetyyli antavat informaatiota henkilön taustasta ja persoonallisuudesta. Ymmärrämme henkilöiden tapaa puhua, sillä olemme tottuneet puheviestinnän lainalaisuuksiin. Kieli ja sen myötä vuorovaikutustaidot ovat osa kulttuuriamme ja todellisuuttamme.
Siksi ei ole lainkaan epätavanomaista, että kuuron todellisuus saattaa tulla yllätyksenä. Sananlasku ”kaikua kuuroille korville” ei toimikaan alkuperäisessä merkityksessään, jos sen kohteena on kuuro. Kuuroilla on jo lähtökohtaisesti erilainen tapa kokea todellisuus, kun ulkoiset impulssit tulevat eri kanavista. Kieli muovaa ajatteluamme ja siten myös tapakulttuuria, huumoria ja vuorovaikutusetikettiä.
Näyttämötyöskentely kahden keskenään hyvin erimuotoisen kielen kanssa vaatii sekä näyttelijöiden keskinäistä että koko työryhmän välistä kohtaamista ja ratkaisuja. Siinä missä kuulevat näyttelijät ovat tottuneet saamaan ohjaajalta palautetta ja ohjeistusta kesken kohtausharjoittelun, kuurot näyttelijät harjoittelevat kohtauksensa mieluummin kokonaisuuksina. Ohjeistus kesken läpimenon muuttaa fokusta, sillä näyttelijä siirtää katseensa ohjaajaan tai viittomakielentulkkiin kuunnellakseen ohjeistusta.
Dialogi on toimintaa, se vie juonta eteenpäin, välittää tietoa, luo ilmapiirin ja karakteerit. Molemmat todellisuudet, kuulevien ja kuurojen, tulee tiedostaa näyttämöllä ja niiden realiteetit tunnustaa, jotta dialogi voisi toimia molempiin suuntiin. Esimerkkinä William Shakespearen Julius Caesar, jossa kaksi miestä haluavat suunnitella keskenään Caesarin murhaamista, mutta Caesar ystävineen on samassa huoneessa. Kuulevien käsikirjoituksessa kaksi miestä odottavat, että Caesar ystävineen poistuu huoneesta ja alkavat sen jälkeen suunnitella murhaa. Kuurojen käsikirjoituksessa Caesar ystävineen voi olla samassa huoneessa. Kaksi miestä keskustelee hänen murhaamisestaan viittomakielellä silloin, kun Caesar ja hänen ystävänsä eivät katso heihin päin. Todellisuudet tulee huomioida myös parenteeseissa. Esimerkkinä trilleri, jossa käytetään ääniefektiä kertomaan jonkin pelottavan asian lähestymisestä. Kuulevien käsikirjoituksessa ryhmä kuulee ullakolta askeleiden ääniä, vaikka he tietävät ettei siellä ole ketään. Kuurojen käsikirjoituksessa ryhmä näkee pölyrivien laskeutuvan katosta rivi kerrallaan.
Kuurojen ja kuulevien todellisuudet eivät siis sulje toisiaan pois, vaan ne voivat olla yhteinen kuriositeetti. Kun yhteinen maailma ja viitekehys löytyy, dialogi alkaa elää.