Vuonna 2020 suomenruotsalaiset lukulähettiläät toteuttivat yhdessä Helmet-kirjaston ja Pohjanmaan kirjastojen kirjastonhoitajien kanssa uuden lukemista edistävän pilottihankkeen – eteiskirjaston. Eteiskirjaston idea on peräisin Ruotsista.
Sen pyrkimyksenä on edistää lukemista ja lisätä tietoisuutta siitä, kuinka tärkeää on lukea alle kouluikäisille lapsille. Eteiskirjaston kohderyhmä ovat 3–5-vuotiaat lapset. Eteiskirjasto välittää kirjoja lapsille ja perheille ja siten kannustaa ja innostaa lukemaan.
Aluksi lukulähettiläät hankkivat kirjahyllyjä hankkeeseen osallistuneisiin päiväkoteihin. Kirjahyllyt sijoitettiin tarkoitushakuisesti päiväkotien eteiseen, jotta ne olisivat näkyvillä ja päiväkodin eteisessä kulkevien lasten ja vanhempien käden ulottuvilla. Näin nimeksi tuli eteiskirjasto.
Hankkeessa mukana olleet kirjastonhoitajat toimittivat ja valitsivat eteiskirjaston kirjat. Käytännössä he varasivat ja lainasivat laadukkaita kuvakirjoja kirjaston kokoelmista. Kirjastokirjat laitettiin esille päiväkotien eteisessä oleville kirjahyllyille. Kirjat olivat siis näkyvillä, käden ulottuvilla ja saatavilla sekä lapsille että vanhemmille. Perheet saivat viedä kirjoja hyllystä kotiin lainaan.
Oli tärkeää tarjota kattava valikoima soveltuvia kuvakirjoja, jotta niitä löytyi kaikille kielitasoille ja kaikilla lasten kotikielillä. Vanhempi merkitsi eteiskirjaston kirjaluetteloon lapsensa lainaamat kirjat ja kirjojen palautusajankohdat. Eteiskirjasto tarjosi kaikille lapsille mahdollisuuden lainata kuvakirjoja riippumatta siitä, lukivatko vanhemmat itse kirjoja tai käyttivätkö he kirjaston palveluita. Kirjojen lainaaminen ei edellyttänyt vanhemmilta kirjastokorttia. Kaikki kyseisen päiväkodin lapset saivat lainata kirjoja, joita he halusivat viedä kotiin.
Eteiskirjasto on kätevä ja helppo tapa levittää lukuiloa, edistää lukemista ja tarjota hyviä kirjoja myös niille lapsiperheille, joissa lapsille lukeminen ei ole vielä tapa. Eteiskirjastolla voi olla myös tärkeä tasa-arvoa edistävä tehtävä erityisesti sellaisilla alueilla, joissa lähimpään kirjastoon on pitkä matka. Myös sosioekonomisesta näkökulmasta eteiskirjasto tai vastaava palvelu voi auttaa torjumaan eriarvoisuutta yhteiskunnassa.
Kun liityin pilottihankkeeseen, vierailin Helsingin päiväkodeissa ja tutkin päiväkotien eteisissä olevia kirjahyllyjä, jotta pystyin arvioimaan niihin mahtuvan kirjamäärän. Selvitin myös lasten perheissä puhutut kielet, jotta voisin tarjota kirjoja kaikilla lasten kotikielillä ja siten kannustaa kaikkia vanhempia lukemaan.
Perheiltä ja päiväkotien henkilökunnalta eteiskirjastosta saatu palaute on ollut yksinomaan myönteistä. Lapset ovat innokkaasti lainanneet kirjoja ja myös antaneet toisilleen lukuvinkkejä siitä, mitä kirjoja he ovat lainanneet ja lukeneet kotona. Erään haastattelemani varhaiskasvattajan mukaan vaikutti siltä, että perheet olisivat kaiken kaikkiaan lukeneet lapsilleen tavallista enemmän sinä aikana, kun päiväkodilla oli oma eteiskirjasto. Lukuinto on ollut ilmeistä. Vanhemmat ovat arvostaneet myös sitä, että mukavia kirjoja on voinut lainata näin helposti kotiin ilman erillistä kirjastoreissua.
Eteiskirjaston käytännön toiminnan haasteena ja edellytyksenä on, että päiväkodin henkilökunta on osaltaan mukana innostamassa, muistuttamassa ja kannustamassa vanhempia lainaamaan kirjoja sekä lukemaan niitä lapsille ja yhdessä lasten kanssa. Eteiskirjastoa ei voi toteuttaa ilman motivoitunutta ja sitoutunutta päiväkodin henkilökuntaa.
Myös päiväkodin varhaiskasvattajat käyttivät eteiskirjaston kirjoja eri tarkoituksiin. Hankkeen päätyttyä haastattelin joitakin kasvattajia heidän eteiskirjastoon liittyvistä kokemuksistaan ja mielipiteistään. Eräs varhaiskasvattaja kertoi keksineensä oman kirjallisuuspedagogisen tapansa käyttää kirjoja päiväkodin toiminnassa. Hän päätti tietoisesti tarttua lapsiryhmän kanssa sellaiseen kuvakirjaan, jonka kieltä hän ei itse osannut. Hän selasi kirjaa yhdessä lasten kanssa ja keskusteli heidän kanssaan siitä, miltä tämän kielen kirjaimet näyttävät. He keskustelivat myös kuvituksesta ja siitä, miten lapset näkivät kuvat ja tulkitsivat niitä. Avoin uteliaisuus auttoi häntä rakentamaan spontaanisti upean kokonaisuuden vieraskielisen kuvakirjan ympärille vain tutkimalla kuvia ja kielen kirjaimia. Varhaiskasvattaja korosti myös sitä, että hänen tarkoituksenaan oli synnyttää lasten keskuudessa tärkeitä oivalluksia, ajatuksia ja ymmärrystä siitä, että maailmassa on monia mielenkiintoisia kieliä, joita me emme ymmärrä. Muissa maissa on lapsia ja aikuisia, jotka eivät puolestaan ymmärrä meidän kieltämme.
Teksti: Helsingin kaupunginkirjaston erikoiskirjastonhoitaja Anna Söderström.
Kuva: Sara Nordlund-Laurent.
Anna Söderström on erikoiskirjastonhoitaja, jonka vastuualueena on Helsingin kaupunginkirjaston ruotsinkieliset lasten ja aikuisten lukemista edistävät kirjastopalvelut sekä sanataide.