All the places a story can take us: a personal account on representation and multilingualism in children’s books

Mooncake Love & Ma. Illustrator: Mariela Georg, Author: Arlene Tucker. Nämä lukevat kirjan kannessa.

(alla suomeksi)

by Arlene Tucker.

Stories are like a volcano bursting with multisensory and multidimensional elements. I love telling them, hearing them, reading them, passing them on, seeing them form in my mind, feeling how I react as the ideas flow into different parts of my body. There’s something very magical and transformational that happens with story books, especially for young readers. Characters in books can become lifelong friends and mentors. The whole performative act of reading and being read to as well as holding the book in one’s hands, is where a child can get interested in exploring parts of their identity, emotions, and how we can communicate through text and image. The narrator, the messenger, also plays a huge role in how the presentation grasps the listeners. One could say that it can be a very bonding experience. Storybooks are complex and multifaceted treasure chests that can create a very important foundation for children and communities on so many levels. With that said, the importance of representation and multilingualism need to be taken into account.

Arlene’s friendship with books

As I reflect on my own storybook collection that gave me space to reflect, wonder, and motivate me to read, write, and draw, I recall my two homes Taiwan and the USA, which gave me different libraries to enter – passages to different cultures, perspectives and languages. Theodor Seuss Geisel, better known as Dr. Seuss, first comes to mind as the illustrations of these fantastic worlds matched with the playful use of language and kindness depicted in the content touched me in ways that still guide me in emotional rollercoaster states as an adult. For example, in the book Oh, the Places You’ll Go! is about life and all the ups and downs we will inevitably face. As a side note, yet equally relevant to the multiplicity of storybooks is the element of gift. Just as receiving a cuddly toy is an extension of the giver, the same goes for books. My Uncle Mike, over the years grew our collection of Dr. Seuss books at home and I associate the stories and what they mean to this special person in my life.

Storybooks from my mom’s side were not as bountiful in the traditional sense, as what I call our ‘story songs’ made a stronger impact. We moved to the USA when I was six years old. We could only take a few books with us from Taiwan. One of them was 賣火柴的小女孩 (A Little Match Girl) by Hans Christian Andersen. I remember the illustrations were photographs of puppets, which drew me to the story as well as the deep conversations I had with 媽媽 (Mama) talking about sadness, familyhood, and being grateful. I assumed this was a Taiwanese story, not realizing it was a classic Danish fairy tale. Because we moved to a country where there weren’t a lot of books offered in Chinese, my mom often sang to us, which she would then open up the meaning of the lyrics as she sang. Storybooks exist in so many different ways depending on the resources we have.

Do you see yourself in this story?

Representation is so important for young readers to help shape their reality according to the models they build through storytelling, films, songs, and other forms of self expression and exploration. Seeing people who looked like me or who go through similar joys and hardships as I do were not really available in the 80s, regardless of location. Specifically in context to me, referring to being a bi-racial person coming from a multilingual, multicultural and family with an immigrant background. Where am I in those books? Where’s my face? Where’s my voice? Where are you? This is the main reason why art has always been my language of empowerment and preference as it gave me the possibility to explore various concepts and express myself. To no surprise, I studied film and worked for several years in the industry. Film is a storybook in full flesh, in sound and movement. The potential to bring to the forefront people and stories who may not always be heard in a medium that has always touched me so deeply, gravitated and motivated me to open up and bring to light what hides in the shadows.

Arianna Braga writes, “Children’s representation in literature and media plays a significant role in child development and growth because it helps children to understand the reality they live in or to discover other cultures, giving them the opportunity to develop empathy and respect for cultural differences. Children’s representation is important to how kids build their perspectives on their own ethnic-racial group, as well as that of others (Rogers, 2021). In this sense, children’s representation has a double dimension: on one hand, it supports the discovery of an external dimension, and on the other, it provides inputs for the discovery of the inner dimension.”

Writing is a joy and a journey

Just like ‘you’ the main character in Oh the place you’ll go, I have found myself in every which way, lost and then found, sometimes feeling defeated, yet always returning with lots of hope. Regardless of the format, I was always telling stories or at least transmitting stories that I was hearing in another way. When I saw the open call for participants to join the DRIN project, I saw this as my chance to finally swim towards (one of) my dreams of writing a children’s storybook. DRIN consisted of a series of workshops and meetings open to Black, Indigenous, and People of Color (BIPOC) in Europe, people with experiences of racism, interested in writing for children. I just wanted to write and DRIN gave me that opportunity plus much more.

Blank canvases can be intimidating, but for some reason my drawing board never felt untouched even though it was a fresh start. My first story involved Vieno, Arlene and Ilo. Vieno is making connections about family, genetics and friendship. Vieno sees similarities between Arlene and her boy Ilo, but she also sees differences. Through meaningful and playful dialogue, Vieno and Arlene explore how we can challenge heteronormative ways of mothering and nurturing interspecies families. The second story allowed me to play more with my childhood and how it was to leave my first home and find myself in my second. I described Mooncake love & Ma as “When you are living in a home away from home, food can be the warm blanket that makes you feel safe, seen, and that can help keep your memories alive. Arlene and her mom are celebrating Mid-Autumn Festival (中秋節) in the USA. As they make party plans, they stumble across challenges of recreating this festival as well as feel energized by seamlessly telling anecdotes and expressing wishes for tastes, smells and home culture.” The dialogue between mother and daughter bounces between Mandarin, English and Taiwanese. As families move from place to place, our knowledge of languages and different ways of being, celebrating and eating grow with us.

The end can also be a beginning

These stories in essence are about multiculturalism, multilingualism, plurilingualism, being norm critical and embracing who we are in the moment. Both stories are inspired by real life situations. In that sense, every moment of our lives can be written, re-written in the way that best serves us. I choose to turn those moments into art and literature where hopefully we can open more discussions about our personal experiences and create more understanding in our world. Representation and access to languages and ways we speak and communicate at home and in our daily lives is so important. By seeing ourselves on the screen or in a book, it gives another push towards belonging and validation. Seeing is believing and this is extremely important for children. Whether ideas enter one’s stream of thought explicitly or not, they take shape in the early years and stay with someone into adulthood. Diversity and plurilingualism in children’s literature need to be taken into account as there are a million and one ways of existing and expressing oneself.

As I am a curious soul…
What’s your favorite book? What do you like about it? Share it with a friend. Do you see yourself in the books at your library? Tell your local librarian. Are you reading books in the language you would like to read? Tell your local librarian. If your local library cannot help, reach out to your local book publisher. Publishing companies are gatekeepers and hold the power of which books and stories make it into the world.
Let’s try to hold ourselves accountable and help each other along the way.


Arlene Tucker’s socially engaged work utilizes translation studies, semiotics, and feminist practices. She currently works as a diversity expert and project director of Diversity as a starting point for municipalities’ art and culture activities in 2025. Arlene also works as an artist and educator. She creates installations and dialogue based experiences. Arlene has a bachelor’s degree in film, video and painting (Savannah College of Art and Design), a master’s degree in semiotics (University of Tartu) and a  teacher’s certificate from the University of Helsinki.

“The project DRIN – Visions for Children’s Books brings together international authors, illustrators, librarians, and publishers to share knowledge and build networks of empowerment. It sets new standards for more diverse children’s literature in Europe and involves young (and multilingual) readers. DRIN addresses the issue of equal participation, highlights the gaps in representation in children’s literature, and encourages diverse authors and illustrators to shape the book market and create new materials for children and young people. It also raises awareness among publishers, libraries, institutions that promote reading, and educational authorities.”


Braga, Arianna. The importance of children’s representation in literature and media
The publication is edited by illustrator Warda Ahmed from Finland, with two Germans, illustrator Jasmina El Bouamraoui (El Boum) and writer Chantal-Fleur Sandjon: the expert consultants on the DRIN project. In Our Own Words: BIPOC Perspectives in Children’s Literature (2023)

Tarina voi viedä minne vain: henkilökohtainen kuvaus representaatiosta ja monikielisyydestä lastenkirjoissa


Kirjoittaja: Arlene Tucker

Tarinat ovat kuin tulivuori, josta ryöppyää moniaistisia ja moniulotteisia elementtejä. Rakastan tarinoiden kertomista, kuulemista, lukemista ja jakamista. Haluan nähdä ne sieluni silmin ja tuntea niiden virtaavan eri puolille kehoani. Lastenkirjoissa tapahtuu jotain hyvin maagista ja mullistavaa, erityisesti nuorille lukijoille. Kirjojen hahmoista voi tulla elinikäisiä ystäviä ja mentoreita. Kun lapselle luetaan kirjaa ja hän saa pidellä sitä käsissään, hän voi kiinnostua tutkimaan omaa identiteettiään ja tunteitaan sekä tekstin ja kuvan antamia viestintämahdollisuuksia. Kertoja, sanansaattaja, vaikuttaa myös valtavasti siihen, kuinka tarina tempaa kuulijat mukaansa. Kokemus voi lähentää osapuolia paljonkin. Lastenkirjat ovat monipuolisia aarrearkkuja, jotka voivat luoda tärkeän kasvualustan lapsille ja yhteisöille monella tasolla. Representaation ja monikielisyyden merkitys on kuitenkin otettava huomioon.

Arlenen ystävyys kirjojen kanssa

Kun mietin omaa lastenkirjakokoelmaani, joka antoi minulle tilaa pohtia ja ihmetellä asioita ja motivoi minua lukemaan, kirjoittamaan ja piirtämään, muistan kaksi kotimaatani: Taiwanin ja Yhdysvallat. Ne antoivat minulle erilaisia kirjastoja – ovia erilaisiin kulttuureihin, näkökulmiin ja kieliin. Näiden fantastisten maailmojen kuvittajista tulee ensimmäisenä mieleen Theodor Seuss Geisel, joka tunnetaan paremmin nimellä Dr. Seuss. Hänen kutkuttavat kuvansa, leikkisä kielensä ja hyväsydämiset kirjansa koskettivat minua tavoilla, joihin voin yhä aikuisenakin tukeutua tunteiden heittelehtiessä. Esimerkiksi kirjassa Oh, the Places You’ll Go! on kyse elämästä ja kaikista ylä- ja alamäistä, joita väistämättä kohtaamme. Lastenkirjojen monipuolista sisältöä täydentää se, että niitä voi saada lahjaksi. Lahjaksi saatu pehmolelu tuo usein mieleen lahjan antajan, ja sama pätee kirjoihin. Setäni Mike kasvatti vuosien varrella Dr. Seuss -kirjakokoelmaamme kotona, ja tarinat ja niiden merkitys yhdistyvät mielessäni tähän minulle tärkeään henkilöön.

Äitini puolella lastenkirjoja ei harrastettu yhtä paljon, vaan tärkeämpiä olivat ”tarinalaulut”. Muutimme Yhdysvaltoihin, kun olin kuusivuotias. Pystyimme ottamaan Taiwanista mukaan vain muutaman kirjan. Yksi niistä oli 賣火柴的小女孩 (Pieni tulitikkutyttö), jonka on kirjoittanut Hans Christian Andersen. Kirjan kuvituksena oli valokuvia nukeista, jotka vetivät minut mukaan tarinaan. Sen äärellä minä ja 媽媽 (äiti) kävimme syvällisiä keskusteluja surusta, perhe-elämästä ja kiitollisuudesta. Oletin tarinan olevan taiwanilainen enkä tajunnut, että se oli tanskalainen klassikkosatu. Koska muutimme maahan, jossa ei ollut paljon kiinankielisiä kirjoja, äitini lauloi meille usein ja selitti myös, mistä laulut kertoivat. Sadut löytävät monia erilaisia muotoja käytettävissä olevien resurssien mukaan.

Näetkö itsesi tässä tarinassa?

Representaatio on tärkeää nuorille lukijoille, jotta he voivat muokata todellisuuttaan niiden mallien mukaan, joita he rakentavat tarinankerronnan, elokuvien, laulujen ja muiden itseilmaisukeinojen avulla. 80-luvulla en juurikaan saanut nähdä tarinoissa ihmisiä, jotka näyttivät minulta tai joilla oli samanlaisia iloja ja vaikeuksia kuin minulla. Perheeni on maahanmuuttajataustainen, monikielinen, monikulttuurinen ja etnisesti moninainen. Missä minä olen noissa kirjoissa? Missä kasvoni ovat? Missä ääneni on? Missä sinä olet? Tämä on tärkein syy siihen, miksi taide on aina ollut oma kieleni, jonka avulla olen voimaantunut ja saanut mahdollisuuden tutkia erilaisia käsitteitä ja ilmaista itseäni. Ei ole mikään ihme, että opiskelin elokuvaa ja työskentelin alalla useita vuosia. Äänen ja liikkeen ansiosta elokuva on kuin eläväksi muuttunut satukirja. Elokuva voi tuoda esiin ihmisiä ja tarinoita, joita ei ehkä yleensä kuulla mediassa. Se on aina koskettanut minua syvästi, vetänyt puoleensa, motivoinut avautumaan ja tuomaan asioita varjosta valoon.

Arianna Braga kirjoittaa: ”Lasten representaatiolla kirjallisuudessa ja mediassa on merkittävä rooli lapsen kehityksessä ja kasvussa, koska se auttaa lapsia ymmärtämään todellisuutta, jossa he elävät. Sen avulla he voivat myös löytää muita kulttuureja, kasvaa empaattisiksi ja oppia kunnioittamaan kulttuurieroja. Representaatio on tärkeää sen kannalta, miten lapset rakentavat näkökulmansa omaan etnis-rodulliseen ryhmäänsä ja muihin ryhmiin (Rogers, 2021). Tässä mielessä lasten representaatiolla on kaksi ulottuvuutta: toisaalta se tukee ulkoisen ulottuvuuden löytämistä ja toisaalta tarjoaa eväitä sisäisen ulottuvuuden löytämiseen.”

Kirjoittaminen on ilo ja matka

Aivan kuin Oh, the Places You’ll Go! -kirjan päähenkilö ”sinä”, minäkin olen löytänyt itseni kaikin mahdollisin tavoin, kadottanut ja jälleen löytänyt, joskus hieman lannistunein mielin mutta aina toiveikkaana. Ilmaisumuodosta riippumatta olen aina kertonut tarinoita tai ainakin välittänyt muualta kuulemiani tarinoita. Kun huomasin avoimen osallistujahaun DRIN-hankkeeseen, näin sen mahdollisuutena lipua lopultakin kohti (erästä) unelmaani, lastenkirjan kirjoittamista. DRIN-hankkeen työpajat ja tapaamiset olivat avoimia Euroopassa asuville BIPOC-ihmisille (mustille, alkuperäiskansaan kuuluville ja muille kuin valkoisille ihmisille), joilla oli kokemuksia rasismista ja jotka olivat kiinnostuneita kirjoittamaan lapsille. Halusin vain kirjoittaa, ja DRIN antoi minulle tämän mahdollisuuden ja paljon enemmänkin.

Tyhjä paperi voi olla pelottava, mutta jostain syystä piirustuspöytäni ei koskaan tuntunut koskemattomalta, vaikka kyseessä oli uusi alku. Ensimmäisessä tarinassani olivat mukana Vieno, Arlene ja Ilo. Vieno miettii sukuun, genetiikkaan ja ystävyyteen liittyviä asioita. Hän näkee Arlenen ja tämän pojan Ilon välillä yhtäläisyyksiä mutta myös eroja. Merkityksellisen ja leikkisän vuoropuhelun kautta Vieno ja Arlene tutkivat, miten voimme haastaa heteronormatiivista suhtautumista äitiyteen ja eri lajien yhteiseloon. Toisessa tarinassani pystyin käsittelemään enemmän lapsuuttani ja sitä, miltä tuntui jättää ensimmäinen koti ja löytää itsensä toisessa. Kuvailin Mooncake Love & Ma -tarinaa näin: ”Kun asuu kotona mutta kuitenkin poissa kotoa, ruoka voi olla lämmin peitto, joka saa olon tuntumaan turvalliselta ja nähdyltä ja voi auttaa pitämään muistot elossa. Arlene ja hänen äitinsä viettävät keskisyksyn juhlaa (中秋節) Yhdysvalloissa. Juhlasuunnitelmia tehdessään he törmäävät erilaisiin haasteisiin järjestelyissä ja innostavat toisiaan kertomalla pikku tarinoita sekä ilmaisemalla toiveitaan mauista, tuoksuista ja kotikulttuurista.” Äidin ja tyttären vuoropuhelu poukkoilee mandariinikiinan, englannin ja taiwanin kielen välillä. Kun perheet liikkuvat paikasta toiseen, kielitaitomme ja erilaiset olemisen, juhlimisen ja syömisen tapamme kasvavat kanssamme.

Loppu voi olla myös alku

Näissä tarinoissa on pohjimmiltaan kyse monikulttuurisuudesta, monikielisyydestä, normikriittisyydestä ja siitä, keitä olemme milläkin hetkellä. Molemmat tarinat ovat saaneet inspiraationsa tosielämän tapahtumista. Siinä mielessä jokainen elämämme hetki voidaan kirjoittaa uudelleen tavalla, joka palvelee meitä parhaiten. Olen päättänyt muuttaa nuo hetket taiteeksi ja kirjallisuudeksi, jonka avulla voimme toivottavasti aloittaa uusia keskusteluja kokemuksistamme ja luoda enemmän ymmärrystä maailmaamme. Representaatio sekä niiden kielten ja puhetapojen esilläolo, joita käytämme kotona ja arjessa, on todella tärkeää. Kun näemme itsemme näytöllä tai kirjassa, koemme entistä enemmän kuuluvamme joukkoon ja kelpaavamme. Asiat on helpompi uskoa, kun ne näkee omin silmin, ja se on erittäin tärkeää lapsille. Ajattelutavat muodostuvat varhaisvuosina riippumatta siitä, johdatellaanko lasta tietoisesti vai tiedostamatta, ja pysyvät kanssamme aikuisuuteen asti. Moninaisuus ja monikielisyys on otettava huomioon lastenkirjallisuudessa, koska ihmisillä on miljoonia tapoja olla olemassa ja ilmaista itseään.

Koska olen utelias sielu…
Mikä on lempikirjasi? Mikä sinua viehättää siinä? Kerro kirjasta kaverillesi. Näetkö itsesi kirjastosta löytämissäsi kirjoissa? Kerro kirjastonhoitajalle. Luetko kirjoja sillä kielellä, jolla haluaisit lukea? Kerro kirjastonhoitajalle. Jos paikallinen kirjasto ei voi auttaa, ota yhteyttä johonkin kustantamoon. Kustantamot ovat portinvartijoita ja päättävät, mitkä kirjat ja tarinat pääsevät esiin.

Yritetään vaikuttaa asioihin ja auttaa toisiamme matkan varrella.


Arlene Tucker hyödyntää yhteiskunnallisesti suuntautuneessa työssään käännöstutkimusta, semiotiikkaa ja feministisiä käytäntöjä. Tällä hetkellä hän toimii moninaisuusasiantuntijana ja johtaa Moninaisuus kuntien taide- ja kulttuuritoiminnan lähtökohtana 2025 -hanketta. Arlene työskentelee myös taiteilijana ja kouluttajana. Hän luo installaatioita ja vuoropuheluun perustuvia kokemuksia. Arlenella on elokuva-, video- ja maalaustaiteen kandidaatin tutkinto (Savannah College of Art and Design), semiotiikan maisterin tutkinto (Tarton yliopisto) ja opettajan pätevyys Helsingin yliopistosta.

”Projekti ’DRIN – lastenkirjavisioita’ tuo yhteen kansainvälisiä tekijöitä – kirjailijoita, kuvittajia, kirjastohenkilökuntaa ja kustantamoita – tarkoituksenaan tiedonvaihto ja voimaannuttavien verkostojen luonti. Projekti luo uusia standardeja moninaisemmalle lastenkirjallisuudelle Euroopassa ja osallistaa nuorta (ja monikielistä) lukijakuntaa. DRIN ajaa tasa-arvoista osallisuutta, tuo esiin puutteita representaatiossa lastenkirjallisuuden saralla ja tukee kirjamarkkinoiden rakentamista yhteistyössä moninaisten kirjailija- ja kuvittajanäkökulmien kanssa sekä uusien materiaalien luomista lapsia ja nuoria varten. Projekti myös levittää tietoa kustantamoille, kirjastoille, erilaisille lukukeskuksille sekä koulutusviranomaisille.”


Braga, Arianna. The importance of children’s representation in literature and media
Julkaisun on toimittanut suomalainen kuvittaja Warda Ahmed sekä kaksi saksalaista, kuvittaja Jasmina El Bouamraoui (El Boum) ja kirjailija Chantal-Fleur Sandjon. He toimivat DRIN-hankkeen asiantuntijakonsultteina. In Our Own Words: BIPOC Perspectives in Children’s Literature (2023)


Scroll to Top
Skip to content